Tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, eikä vain syksyninen ilmiö. Tähän vuodenaikaan vain kovin paljon yleisempi.
    Pääni rakastaa näsäviisastelua, voi, se on inhottava, valitettava tosiasia. En tiedä pahentaako koulunkäynti asiaa. Hermoni ovat olleet muutaman viikon sellaisessa paineessa, että tekisi varmasti hyvää välillä viettää muutama ylimääräinen vapaapäivä. En kestä kuunnella puhetta, en jaksa kuunnella ihmisten mielipiteitä (usein vallan vääriä, niinhän?), en jaksa pikkuangsteja, en ylipirteyttä, en apaattisia tuijottajia enkä hupaisan rasittavia vitsinvääntäjiä. Tekisi mieli kertoa kaikille, etten tosiaan ole aina näin itsekäs, mutta ehkä olen kuitenkin. Haehii. En tosiaan jaksa ajatella yhtään mitään.
     Huomenna vietän lomaa rasittavuuksista.